Olen tänään miettinyt todella syitä mikä tähän ajaa. Olen stressailija. Stressailen tekemättömistä hommista sekä tulevista menoista. Huomenna olemme menossa mieheni sukulaisen hautajaisiin :( toiselle puolelle Suomea. Pienen lapsen kanssa matkustaminen stressaa vaikka siitä onkin jo rutkasti kokemusta. Lisäksi koiralle hoitopaikan löytyminen oli haaste. Kaikenlainen järjestely ja lähteminen stressaa minua. Tekisi mieli ottaa hetki suklaarasian kanssa sohvalla (!!!). Sen sijaan hain porkkanapussin, joka ei himoa täysin kyllä tyydyttänyt.
Toinen asia, joka on saanut ajattelemaan suklaata on huono omatunto. Pojalleni kävi eilen sekä tänään accident. Onneksi oli onni onnettomuudessa ja seurasi vain pelästyminen ja itku. Mutta olisi voinut käydä pahemmin. Koen huonoa omaa tuntoa tästä edelleen. Kai se on vaan niin, ettei tässä vaiheessa kun lapsi opettelee seisomaan voi välttyä kopsahduksilta. Kotia on vaikea vuorata pehmeäksi täysin. Onneksi taidettiin päästä säikähdyksellä. Toivottavasti jatkossa ei ainakaan samankaltaisia accidenttejä tapahdu. Se olisi jo meidän vanhempien tyhmyyttä.
Olen siis täysin tunnesyöjä. Oih ja voih, tästä ei kyllä tule helppoa.
 |
| Kuva lainattu pinterest.com |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun jätät kommenttia :)