Elokuun tulosta

Innostuin mittailemaan itseäni sillä olo on jo kevyempi mitä oli alkuviikosta. Paino tällä hetkellä 64,4, joka on puoli kiloa enemmän kuin edellisessä punnituksessa. Välissä on ollut kyllä korkeampia lukemia. Itselleni on nyt tullut paha tapa jojoilla viikoittain. Aina kun olen tyytyväinen puntarin lukemaan niin eikun herkkua nassuun. Tämä kierre pitää saada katkaistua. Viikonloppureissun voi ottaa kevyemmin ja muistissa pitää olla, että mitä enemmän "antaa mennä" asenteella niin sitä enemmän töitä sen jälkeen. Helpompi olisi jos ottaisi vähän iisimmin. Nyt on viikonloppu taas!

Viimeksi mittailin itseäni 28.7, jolloin painoin 64,7 eli aika lailla samaa mitä nyt. Aiemmin kirjoittelinkin jo haasteistani päästä tästä alaspäin. Olen kuitenkin liikkunut niin ahkerasti, että tahdon tietää onko ollut sentteihin vaikutusta. Seuraavaksi mittailen itseäni sitten syyskuussa.

Kuukauden sentit 16.6 (suluissa edelliset mitat):

reidet 56 cm (56 cm, muutos -0 cm)
peppu 95 cm (95 cm, muutos -0 cm)
lantio leveimmästä kohdasta 86 cm (88 cm, muutos -2 cm)
vyötärö kapeimmasta kohdasta  72 cm (74 cm, muutos -2 cm)
pohkeet 36 cm (36 cm, muutos -0 cm)
allit  27 cm (27 cm, muutos -0 cm) 

No, jotain on sitten tapahtunut eli vatsanseutu on kaventunut. Olen tyytyväinen. Reisistä ja pebasta saisi kyllä irrota senttejä. Miten ovatkaan niin tiukassa! Alleissa en haekaan itse kavennusta vaan ennemmin lihasta, joten sen mittaamisen taidan nyt lopettaa koska peilihän näyttää todellisuuden tässä ei mittanauha.

Kuva Pinterest.com

Nauti matkasta

Olen viime ajat tutkaillut itseäni hyvässä ja pahassa. Mitä painonpudotus -projektiini tulee en ole kokenut nyt mukavaksi punnita itseäni perjantaisin tai ottaa mittoja kuten on ollut tapana. Syy on yksinkertainen: tunnen ettei edistystä ole tapahtunut. En tahdo ottaa itselleni turhia paineita tilanteesta koska tiedän viime ajan kokemuksesta sen vain pahentavan asiaa.

Voin siis jäädä tuleen makaamaan ja joka viikko todeta kilojen tulevan pikkuhiljaa takaisin tai voin ryhdistäytyä ja olla siten lähempänä taas tavoitettani. Olen pitkään roikkunut näissä kiloissa missä nyt olen. Jo ennen raskausaikaa. Jostain syystä tuntuu olevan vaikea päästä tästä alaspäin.

Aika muuttaa muistoja jonkin verran ja muistan nyt aikuisiän parhaimmassa kunnossa olevan minäni seuraavanlaisena: painoin 58-59 kg ja kroppani oli atleettinen. Treenasin hyvin kurinalaisesti. Söin hyvin kurinalaisesti. Voin huonosti ja löysin lopulta itseni lääkärillä ylikunto diagnoosi taskussani. Liikuntakielto. Elämäntilanteeni oli tuolloin vaikea. Se vaikutti varmasti. Tämä on piirtynyt mielikuvaksi alitajuntaani siitä mitä minun pitäisi tehdä, jotta pääsisin tavoitteeseeni. Olen päättänyt etten anna itseäni täysin vietäväksi. Olen päättänyt myös haluavani herkutella satunnaisesti. Nämä mielikuvat voivat nyt estää edistymistäni. Tasapainon etsiminen on vaikeinta.

Alan soveltamaan samaa mitä juoksiessani. Ennen juoksin katsoen sykemittarista aikaa ja minuutit tuntuivat matelevan eikä matkanteko ollut varsinaisesti nautinnollista. Nykyisin muistutan itseäni nauttimaan matkasta ja fiiliksestä, ja olen nauttinutkin. Tietysti on päiviä, jolloin askel ei kulje. Niin on ja tulee olemaan painonpudotuksenikin kanssa. Omalle perfektionistiselle luonteelleni sen ymmärtäminen on vaikeaa. Siksi muistuttelen seuraavista:

• Herkuttelu ei leimaa koko projektia eikä silloin pidä ajatella ettei ole väliä syökö koko kavalkaadin herkkuja kun jo kerran aloitti. Valintoja tehdään joka päivä ja joka hetki ja jos valinta oli kerran väärä niin seuraavan pitäisi olla oikea. 
• Liikkua kannattaa silloin kun voi ja sen ajan puitteissa mitä on. Ei siis ole järkeä jättää lenkkiä väliin jos pystyy olemaan vain puoli tuntia. Mielummin puoli tuntia kun ei mitään. 
• Väsyneenä ei pitäisi lähteä urheilemaan tai miettiä syömisiä. Tulee vaan ylilyöntejä. Lepo on tärkeää.

Paljon on henkisellä puolella vielä tehtävää, mutta olen oivaltanut jo itselleni tärkeitä seikkoja.

Perjantai punnituksia ja kuukauden senttejä tulee varmasti piankin, mutta nyt keskityn saamaan tasapainoon kroppani viikonlopun mökkireissun jälkeen. Eilinen lenkki ja tämän päivän sali laittoi jo nesteitä liikkeelle, mutta edelleen olo on turvonnut. Itselläni on vielä hyvin helposti nestettä keräävä kroppa (jos näin voi sanoa). Kolmen kilon painonnousu hällä väliä viikonlopun jälkeen ihan perus. Hyvä esimerkki on painonlasku eiliseltä - 900 g. What!

Kuva Pinterest.com

Uusi banneri

Niin kauan kun olen blogia kirjoitellut on omaan silmään ottanut alkeellinen bannerini. Omilla kuvankäsittelytaidoilla sekä bloggerin käytön kokemattomuudella tyydyin aikoinani siihen. Nyt kuitenkin innostuin leikkimään kuvankäsittelyohjelmalla. Kuvaus "tuore äiti karistaa raskauden ajalta ja hieman sitä ennenkin kertyneitä liikakiloja" ei ollut myöskään enää ajankohtainen sillä poikani on jo 1-vuotias eikä varsinaisia raskauskiloja ole enää jäljellä. Sen sijaan kuvaus voisi olla "nainen, äiti ja vaimo pudottaa painoa normaalipainon sisällä". Jätin kuvauksen kuitenkin bannerista pois.

Mitä tykkäätte? :)

Elokuun eka perjantai punnitus

Tällä kertaa kirjoitan ilolla tätä postausta nimittäin aamupaino oli alempi kuin viikkoihin 63,9 kg. Painoindeksini tällä painolla on 23,5 (pituuteni 165 cm). Edellisessä postauksessa vain muutama päivä sitten painoni oli 64,7 eli nyt -800 g. Tämä kertoo tietysti enemmän siitä, että lähtenyt tavara on ollut nesteitä. Pääasia, että jotain!

Mulla on ollutkin ihan uusi tsemppi loppuviikosta. Rakas kaasoni kertoi, että polttarini lähestyvät ja vihjasi, että hyvä olisi olla timmissä kunnossa. Arvelisin tämän liittyvän jotenkin päivän ohjelmaan esim. niin, että tytöt olisivat järjestäneet huomenlahjakuvauksen tai muun. Tästä tulee itselleni hyvin ristiriitaisia mielikuvia! Tavallaan olisi ihanaa saada tällaiset viimeiset neitimuistot itsestään ja tietysti näyttää niissä hyvältä. Toisaalta kauhistelen keikistelyä kameran edessä pienissä vaatteissa varsinkin muiden katsoessa tapahtumaa. En tahdo näyttäytyä bikineissäkään kun kotona ja ulkomailla :D Vaikka olen pienentynyt en silti ole tyytyväinen itseeni ja varsinkin keskivarataloni odottaa vielä löytymistään. Kauhistuttaa!

Toinen motivaattorini on häämekkoni. Sovitin sitä korjausmielessä alkuviikosta ja saisin kyllä näyttää siinä hieman pienemmältä. Jostain syystä en saanut sitä wau efektiä (voi toki olla siinä ettei ole vielä valmiskaan). Olen pohtinut sovituksen jälkeen paljon onko vika itsessäni ja siinä etten ole tyytyväinen siihen mitä peilissä näkyi vai onko vika mekossa. Mekko on kaikkea sitä mitä ennen olen tahtonut jos menen naimisiin joskus. Yksinkertainen, kaunis ja moderni. Nyt mietin pää kuumana olisiko joku pitsiunelma tai muu sittenkin parempi, imartelisiko erilainen yläosa itseäni enemmän kuin olkaimeton jne. Olisi mahtavaa kuulla muilta naimisiin menneiltä/menossa olevilta onko samanlaisia fiiliksiä ollut valitun häämekon suhteen? Normaalia arpomista vai enemmän?

Jokatapauksessa pienentyä pitää ja matka jatkuu! Mietin tätä blogiakin kun aiemmin laitoin, että pitelen tätä kesän loppuun näillä näkymin. Olen kuitenkin ajatellut kirjoitella tänne projektini loppuun asti kesti se niin kauan kun kesti eli postauksia tulossa!

Alla vielä kuva miltä näytetään tällä hetkellä.

Matkaa tavoitepainoon 3,9 kg

Seuraava punnitus perjantai 9.8.