Uusi blogi!

Kaiken elvyttelyn ja päätösten jälkeen päädyin kuitenkin perustamaan uuden blogin. Siellä jo availinkin hieman syitä, mutta toistettakoon ettei raskauskilojen pudottaminen ole enää teemana niinkuin tässä blogissa on pääsääntöisesti ollut. Tästä syystä tämä blogi on tuntunut jo pitkään tulleen tiensä päähän ja motivaatio kirjoitteluun on kärsinyt. Oma projektini taas ei ole tullut tiensä päähän, joten jos olet seuraillut blogiani niin tervetuloa seuraamaan jatkoakin!

Life doesn't need handles kertoo miten takapakin saattelemana lähden uudelleen tavoittelemaan unelmiani. Tavoitteeni on noussut ja vuoden 2014 syyskuuhun mennessä ne on saavutettu. Enemmän omia kuvia, reseptejä, liikuntajuttuja ja samaa höpötystä kuin täälläkin.

Vielä kerran tervetuloa :)

Yritys hyvä

Tänään on ollut huippu päivä, sarkastisesti. Aamulla puin lapsen aamupalan jälkeen ja laitoin itseni treenivaatteisiin. Kerroin autossa lapselle, että saat taas leikkiä hetken lapsiparkissa kun äiti on ihan vieressä kuntosalilla. Kun päästiin parkkiin niin ei puhettakaan, että lapsi olisi sinne jäänyt. Nou nou! Ei siinä sitten muuta kun takaisin kotiin. Mun treenistä tai sen yrityksestä ei jäänyt kun huono mieli, kummallekin. Lisäksi sain netin toimimaan koneellani vasta äsken. Takana monen tunnin selvittely. Naureskelin juuri itselleni, että hyvin alkoi tämäkin blogin äärelle paluu jos netti ei toimi ja treenaamaankaan ei pääse.

Iltaruokaa

Kun olin kerran päättänyt treenata niin treenasin. Tällaista määrätietoisuutta ei ole näkynytkään vähään aikaan. Pakko myöntää, että kävi kyllä mielessä suklaa tai muu lohtu. Tyypillistä itselleni. Odotin kuitenkin, että lapsi menee päiväunille ja kaivoin kahvakuulan sitten esiin. Taitaa lähteä joulupukille toive 8 kg kuulasta sillä tuolla 6 kg kuulalla en saa isoihin lihaksiin kunnolla tuntumaa. Voi olla, että siksi kahvakuulailu kotona alunperin alkoikin kyllästyttämään. Ihan hyvän treenin sain kyllä tehtyä. Toivon löytäneeni liikunnasta jälleen iloa itselleni. Pientä innostusta on taas ilmassa, joten näin voi olla.

Huomenna sitten parempi onnisempi päivä!

Syksyisiä kuulumisia

Pitkästä aikaa ehdin/jaksan/motivoidun kirjoittelemaan. Edellinen postaus on elokuulta ja nyt mennään kovaa vauhtia pian jo marraskuun puolelle. Apua, mihin tämä aika menee! Olen aikani miettinyt tätä blogia, punninnut uuden blogin perustamista ja kokonaan blogittomana olemista. Tulin siihen tulokseen, että jatkan tämän blogin pitämistä ja samoilla aiheilla tosin en osaa sanoa millaisella postausvauhdilla. Katsotaan! Tulin tähän tulokseen sillä koen tarvetta kirjoittaa projektini vaiheita jonnekin, josta peilata todellisuutta.

Todellisuutta tässä on syksy pakoiltukin. On kamala myöntää, että viimeisin raportoitu tulos on tullut viime toukokuussa. Puoli vuotta sitten. Olen tainnut todella nauttia noin 64 kilon hujakoilla olemisesta sillä siitä oli todella vaikea päästä alas. Enkä päässyt, en koko kesän tai syksyn aikana. Tavoitteena on kuitenkin mennä reilusti vielä siitäkin alas. Tällä hetkellä olo on sen suhteen hieman toivoton. Olen heittänut hukkaan aikaa, jona laihduttaa sekä ne tulokset mitä saavutin pitkin hampain keväällä. Ihan lähtökuopissa en onneksi ole, mutta paino on noussut.

Olen miettinyt omia ravintotottumuksia paljon tässä syksyn aikana runsaasti eikä valintakriteerinä ole ollut ainoastaan tai ollenkaan kevyt. Olen hurahtanut puhtaaseen ruokaan eli vältän lisäaineita ja panostan luomuun. Teen paljon perheelle ruokaa itse ja ulkonasyöntikin on ollut minimissä. Nyt tahdon tietää mitä syön. Jos kelaan aikaa taaksepäin niin ruokavaliooni kuului vakituisesti tuotteita, joita ei ole ollut ostoskorissani aikoihin. Olen ollut välillä todella hakusessakin syömisteni kanssa ja se näkyy painossa. Valitettavasti.            
 
Syksyyn on mahtunut pari mahtavaa flunssaakin eli liikkuminen on ollut vähemmällä. Liikkuessa olen suosinut juoksu tai kävelylenkkejä sekä kuntosalia. Lapsen kanssa on kokeiltu myös lapsiparkkia kuntosalilla ihan hyvin tuloksin. Lisää aikaa liikuntaan kyllä kaivattaisiin! Olen ollut miehen töiden vuoksi lapsen kanssa todella paljon kaksin. Täytyisi varmaan kaivaa taas kahvakuula ja muut kotijumppaohjeet. Nyt tarvittaisiin joku iso boosti treenata myös kotona. Lapsi nukkuu parin tunnin mittaiset päiväunet kotona joka päivä, joten ajallisesti pitäisi onnistua hyvin. Jotenkin syksy on tehnyt minusta tässä asiassa vaan todella saamattoman.

Mieli on ollut kaikesta elämän onnesta huolimatta alavireinen. Kuulun niihin ihmisiin, joilla on syksyn tai ennemminkin varmaan pimeän kauden väsymystä ja alavireisyyttä. Tekee mieli vaan makoilla sohvalla viltin alla ja puputtaa suklaata samalla katsellen hyvää leffaa telkasta. Todella aktiivista, jessus! Aiemmin olen torjunut tämän syysmasennuksen aloittamalla syksyisin jonkun uuden harrastuksen, opiskelun tai työn. Viime syksynä lapsi oli vielä ihan vauva enkä muuta kaivannut. Tänä syksynä muutoksia en tehnyt sillä vuodenvaihteessa on tulossa isoja muutoksia ja nyt tahdoin rauhoittaa loppuvuoden. Pienen lapsen äitinä ei ole muutenkaan enää niin helppo vaan aloittaa jotain uutta vaan se vaatii enemmän järjestelyjä.

Nyt toivon tämän tunnustuksen myötä saavani taas pontta jahdata tavoitteitani ja nyt kun viimeisin flunssakin on selätetty niin tällä viikolla ei ole esteitä lähteä liikkumaan. Tänään ruokakaupastakin lähti mukaan vain terveellistä ruokaa.

Uusi tsemppi päälle! Onko siellä enää ketään? Miten teillä menee? Kuullaan taas!

Elokuun tulosta

Innostuin mittailemaan itseäni sillä olo on jo kevyempi mitä oli alkuviikosta. Paino tällä hetkellä 64,4, joka on puoli kiloa enemmän kuin edellisessä punnituksessa. Välissä on ollut kyllä korkeampia lukemia. Itselleni on nyt tullut paha tapa jojoilla viikoittain. Aina kun olen tyytyväinen puntarin lukemaan niin eikun herkkua nassuun. Tämä kierre pitää saada katkaistua. Viikonloppureissun voi ottaa kevyemmin ja muistissa pitää olla, että mitä enemmän "antaa mennä" asenteella niin sitä enemmän töitä sen jälkeen. Helpompi olisi jos ottaisi vähän iisimmin. Nyt on viikonloppu taas!

Viimeksi mittailin itseäni 28.7, jolloin painoin 64,7 eli aika lailla samaa mitä nyt. Aiemmin kirjoittelinkin jo haasteistani päästä tästä alaspäin. Olen kuitenkin liikkunut niin ahkerasti, että tahdon tietää onko ollut sentteihin vaikutusta. Seuraavaksi mittailen itseäni sitten syyskuussa.

Kuukauden sentit 16.6 (suluissa edelliset mitat):

reidet 56 cm (56 cm, muutos -0 cm)
peppu 95 cm (95 cm, muutos -0 cm)
lantio leveimmästä kohdasta 86 cm (88 cm, muutos -2 cm)
vyötärö kapeimmasta kohdasta  72 cm (74 cm, muutos -2 cm)
pohkeet 36 cm (36 cm, muutos -0 cm)
allit  27 cm (27 cm, muutos -0 cm) 

No, jotain on sitten tapahtunut eli vatsanseutu on kaventunut. Olen tyytyväinen. Reisistä ja pebasta saisi kyllä irrota senttejä. Miten ovatkaan niin tiukassa! Alleissa en haekaan itse kavennusta vaan ennemmin lihasta, joten sen mittaamisen taidan nyt lopettaa koska peilihän näyttää todellisuuden tässä ei mittanauha.

Kuva Pinterest.com

Nauti matkasta

Olen viime ajat tutkaillut itseäni hyvässä ja pahassa. Mitä painonpudotus -projektiini tulee en ole kokenut nyt mukavaksi punnita itseäni perjantaisin tai ottaa mittoja kuten on ollut tapana. Syy on yksinkertainen: tunnen ettei edistystä ole tapahtunut. En tahdo ottaa itselleni turhia paineita tilanteesta koska tiedän viime ajan kokemuksesta sen vain pahentavan asiaa.

Voin siis jäädä tuleen makaamaan ja joka viikko todeta kilojen tulevan pikkuhiljaa takaisin tai voin ryhdistäytyä ja olla siten lähempänä taas tavoitettani. Olen pitkään roikkunut näissä kiloissa missä nyt olen. Jo ennen raskausaikaa. Jostain syystä tuntuu olevan vaikea päästä tästä alaspäin.

Aika muuttaa muistoja jonkin verran ja muistan nyt aikuisiän parhaimmassa kunnossa olevan minäni seuraavanlaisena: painoin 58-59 kg ja kroppani oli atleettinen. Treenasin hyvin kurinalaisesti. Söin hyvin kurinalaisesti. Voin huonosti ja löysin lopulta itseni lääkärillä ylikunto diagnoosi taskussani. Liikuntakielto. Elämäntilanteeni oli tuolloin vaikea. Se vaikutti varmasti. Tämä on piirtynyt mielikuvaksi alitajuntaani siitä mitä minun pitäisi tehdä, jotta pääsisin tavoitteeseeni. Olen päättänyt etten anna itseäni täysin vietäväksi. Olen päättänyt myös haluavani herkutella satunnaisesti. Nämä mielikuvat voivat nyt estää edistymistäni. Tasapainon etsiminen on vaikeinta.

Alan soveltamaan samaa mitä juoksiessani. Ennen juoksin katsoen sykemittarista aikaa ja minuutit tuntuivat matelevan eikä matkanteko ollut varsinaisesti nautinnollista. Nykyisin muistutan itseäni nauttimaan matkasta ja fiiliksestä, ja olen nauttinutkin. Tietysti on päiviä, jolloin askel ei kulje. Niin on ja tulee olemaan painonpudotuksenikin kanssa. Omalle perfektionistiselle luonteelleni sen ymmärtäminen on vaikeaa. Siksi muistuttelen seuraavista:

• Herkuttelu ei leimaa koko projektia eikä silloin pidä ajatella ettei ole väliä syökö koko kavalkaadin herkkuja kun jo kerran aloitti. Valintoja tehdään joka päivä ja joka hetki ja jos valinta oli kerran väärä niin seuraavan pitäisi olla oikea. 
• Liikkua kannattaa silloin kun voi ja sen ajan puitteissa mitä on. Ei siis ole järkeä jättää lenkkiä väliin jos pystyy olemaan vain puoli tuntia. Mielummin puoli tuntia kun ei mitään. 
• Väsyneenä ei pitäisi lähteä urheilemaan tai miettiä syömisiä. Tulee vaan ylilyöntejä. Lepo on tärkeää.

Paljon on henkisellä puolella vielä tehtävää, mutta olen oivaltanut jo itselleni tärkeitä seikkoja.

Perjantai punnituksia ja kuukauden senttejä tulee varmasti piankin, mutta nyt keskityn saamaan tasapainoon kroppani viikonlopun mökkireissun jälkeen. Eilinen lenkki ja tämän päivän sali laittoi jo nesteitä liikkeelle, mutta edelleen olo on turvonnut. Itselläni on vielä hyvin helposti nestettä keräävä kroppa (jos näin voi sanoa). Kolmen kilon painonnousu hällä väliä viikonlopun jälkeen ihan perus. Hyvä esimerkki on painonlasku eiliseltä - 900 g. What!

Kuva Pinterest.com

Uusi banneri

Niin kauan kun olen blogia kirjoitellut on omaan silmään ottanut alkeellinen bannerini. Omilla kuvankäsittelytaidoilla sekä bloggerin käytön kokemattomuudella tyydyin aikoinani siihen. Nyt kuitenkin innostuin leikkimään kuvankäsittelyohjelmalla. Kuvaus "tuore äiti karistaa raskauden ajalta ja hieman sitä ennenkin kertyneitä liikakiloja" ei ollut myöskään enää ajankohtainen sillä poikani on jo 1-vuotias eikä varsinaisia raskauskiloja ole enää jäljellä. Sen sijaan kuvaus voisi olla "nainen, äiti ja vaimo pudottaa painoa normaalipainon sisällä". Jätin kuvauksen kuitenkin bannerista pois.

Mitä tykkäätte? :)

Elokuun eka perjantai punnitus

Tällä kertaa kirjoitan ilolla tätä postausta nimittäin aamupaino oli alempi kuin viikkoihin 63,9 kg. Painoindeksini tällä painolla on 23,5 (pituuteni 165 cm). Edellisessä postauksessa vain muutama päivä sitten painoni oli 64,7 eli nyt -800 g. Tämä kertoo tietysti enemmän siitä, että lähtenyt tavara on ollut nesteitä. Pääasia, että jotain!

Mulla on ollutkin ihan uusi tsemppi loppuviikosta. Rakas kaasoni kertoi, että polttarini lähestyvät ja vihjasi, että hyvä olisi olla timmissä kunnossa. Arvelisin tämän liittyvän jotenkin päivän ohjelmaan esim. niin, että tytöt olisivat järjestäneet huomenlahjakuvauksen tai muun. Tästä tulee itselleni hyvin ristiriitaisia mielikuvia! Tavallaan olisi ihanaa saada tällaiset viimeiset neitimuistot itsestään ja tietysti näyttää niissä hyvältä. Toisaalta kauhistelen keikistelyä kameran edessä pienissä vaatteissa varsinkin muiden katsoessa tapahtumaa. En tahdo näyttäytyä bikineissäkään kun kotona ja ulkomailla :D Vaikka olen pienentynyt en silti ole tyytyväinen itseeni ja varsinkin keskivarataloni odottaa vielä löytymistään. Kauhistuttaa!

Toinen motivaattorini on häämekkoni. Sovitin sitä korjausmielessä alkuviikosta ja saisin kyllä näyttää siinä hieman pienemmältä. Jostain syystä en saanut sitä wau efektiä (voi toki olla siinä ettei ole vielä valmiskaan). Olen pohtinut sovituksen jälkeen paljon onko vika itsessäni ja siinä etten ole tyytyväinen siihen mitä peilissä näkyi vai onko vika mekossa. Mekko on kaikkea sitä mitä ennen olen tahtonut jos menen naimisiin joskus. Yksinkertainen, kaunis ja moderni. Nyt mietin pää kuumana olisiko joku pitsiunelma tai muu sittenkin parempi, imartelisiko erilainen yläosa itseäni enemmän kuin olkaimeton jne. Olisi mahtavaa kuulla muilta naimisiin menneiltä/menossa olevilta onko samanlaisia fiiliksiä ollut valitun häämekon suhteen? Normaalia arpomista vai enemmän?

Jokatapauksessa pienentyä pitää ja matka jatkuu! Mietin tätä blogiakin kun aiemmin laitoin, että pitelen tätä kesän loppuun näillä näkymin. Olen kuitenkin ajatellut kirjoitella tänne projektini loppuun asti kesti se niin kauan kun kesti eli postauksia tulossa!

Alla vielä kuva miltä näytetään tällä hetkellä.

Matkaa tavoitepainoon 3,9 kg

Seuraava punnitus perjantai 9.8.

Heinäkuun mitat

Noniin eli päästään näihin mittoihin taas. Myönnnän, että tätä olen vältellyt. Totuutta, jonka tiesin eli ettei mitään ole tapahtunut reiluun kuukauteen vaikka nämä kuukaudet olisivat juuri olleet ne missä olisi jotain pitänyt tapahtua. Tulen tänne seuraavaksi pohtimaan miksi ei ole mitään tapahtunut ja sitä mitä pitäisi vielä tapahtua. 

Edelliset mitat on otettu 6.6 eli oikeastaan kohta jo pari kuukautta sitten painolla 64,2. Hei, mihin tämä kesä häviää? En oikeasti tajunnut, että siitä on jo näin kauan! Toinen minkä tajusin juuri on se, että nyt mennään painolla 64,7 eli olen lihonut puoli kiloa kun piti laihtua useita. Nyt olo tuntuu tosi saamattomalta. 

Tulos on murheellinen. Nollatulos. Mitään ei ole tapahtunut. Ylimääräiset sentit on ja pysyy.

Kuukauden sentit 28.7 (suluissa edelliset mitat):

reidet  56 cm (56 cm, muutos -0 cm)
peppu  95 cm (95 cm, muutos -0 cm)
lantio leveimmästä kohdasta  88 cm (88 cm, muutos -0 cm)
vyötärö kapeimmasta kohdasta 74 cm (74 cm, muutos -0 cm)
pohkeet  36 cm (36 cm, muutos -0 cm)
allit  27 cm (27 cm, muutos -0 cm) 

Kuva lainattu Pinterest.com

Matkaa tavoitepainoon 4,7 kg

Seuraava punnitus perjantai 2.8.

Heinäkuun loppua

Viimeksi päivittelin pikakuulumisia. Mitä sitten on sen jälkeen tapahtunut... Painonpudotuksen kannalta ei yhtään mitään koska paino pyörii edelleen 64 kg - 65 kg välissä. Tänään 64,7, olkoon se sitten perjantaipunnituksen tulos. Viime kesään se tekee reilun -10 kg. Muuten se on kaikkea muuta kun sen pitäisi olla tässä vaiheessa. Kesä on ollut yllättävän hankalaa aikaa painonpudotuksen kannalta. Hankalampaa kuin ajattelin. Etenkin reissu ja sairasteluajat. Joko-tai ihmisenä virta kun vie viedessään niin se vie.

Pääsimme kuin pääsimmekin sitten lähtemään ulkomaan reissullemme vaikka olinkin edellisessä postauksessa heittänyt jo toivoni siitä. Poika oli vielä hieman toipilaana lähtöpäivänä, mutta niin paljon terveen merkkejä oli jo ilmassa että uskalsimme matkaan. Lento oli lyhyt ja tiesin, että terveydenhuolto kohdemaassamme olisi pelannut jos sitä olisi tarvittu, mutta silti lapsen kohdalla näitä asioita tulee punnittua ihan varman päälle.

Matkalla oli ihanaa! Oli kirkkaat vedet, vaaleat rantahietikot ja lämpimät aurinkoa täynnä olevat päivät. Lapsen kanssa matkustaessa päädyimme majoittumaan all inclusive -hotelliin ja valintamme osui nappiin! Ennen kaikkea oli helppoa ettei pienen lapsen kanssa tarvinnut montaa kertaa päivässä etsiä ravintolaa. Ruuat olivat myös erittäin maukkaita ja me aikuiset nautimme päivittäin viinilasillisetkin illallisen kanssa. Isoimmaksi ongelmaksi reissussa osoittautui herkulliset jälkiruokapöydät, joissa tuli vierailtua joka ruokailulla vaikka edellisenä päivänä olisinkin päättänyt ottaa jälkiruuaksi vain hedelmät. Reissusta palattuamme vaaka siis näytti reilusti plussaa, mutta onneksi pahin on jo takana. Oih ja voih silti. Kohta pitäisi mahtua jo häämekkoon.

Matkan jälkeen olemme olleet kertaalleen taas sairaana. Ei sentään uudelleen vatsatautia, mutta mukavaahan ei sairaana koskaan ole. Onneksi koko porukka on tällä hetkellä terveenä ja nyt kaikki peukut pystyyn että tämä sairaskierre olisi tämän perheen osalta nyt tässä. Puolikuntoisena olo on kurjaa kun liikunnan ilo jää saavuttamatta. Myös dieetti kärsii. 

Jos suurin saavutukseni tässä projektissani pitäisi tähän väliin miettiä on se ehdottomasti se, että olen käynyt juoksilenkillä! Aluksi oli pakko kävellä aina väliin, mutta nyt menee jo puoli tuntia putkeen. Jollekin piece of cake, mutta itselleni saavutus. En nimittäin ole juossut kahteen vuoteen ja juoksukunto lähti nollasta. Olen niin ylpeä itsestäni! Tämä kompensoi itselleni hieman huonoa salikäynti saldoa.

Kuvat lainattu Pinterest.com

Päivittelen vähän myöhässä noita tämän hetken senttejä. Lupaan ;) Kivaa sunnuntaita!

Pikakuulumisia

En jättänyt perjantaipunnitusta nyt väliin vaikka niin olisi voinut päätellä. Paino oli 64,2 kg. Kummempaa raportoitavaa ei siis ole. Tällä hetkellä itselleni oli myös ihan sama mitä paino oli.

Viikonloppu on mennyt sairaana olevan poikani hoitamisessa. Poika on ollut todella sairaana ja äiti luonnollisesti huolissaan. Kaikki mitä pistää sisään tulee jommasta kummasta päästä ulos. Tiedätte mitä tarkoitan. No more details :D Täällä on siis hoivattu, sylitelty, leikitty Dubloilla, oltu pelkästään sisällä, juotettu, vähän syötetty, siivottu, vaihdettu petivaatteita, pyöritetty pesukonetta jne. Itsellä oli tästä kaikesta eilen niin kuvottava olo, ettei sisälle mennyt mitään. Tänään on mennyt jo hieman sokeria. No en ressi koska pääasia on pojan paraneminen ja se, että äitinä pidän itseni sen verran kunnossa, että edes jotain pistän suuhuni.

Kaikista kurjinta on nähdä pieni ihminen sairaana. Kävimme tänään lääkärissä ja onneksi lääkäri ei edes epäillyt virusta kummempaa. Ajan kanssa menee ohi, arvio 5-6 päivää. Kurjaa on se, että huomenna meidän perheen piti suunnata etelään. Riskinä on, että poika on vielä kipeä tai se, että jompikumpi meistä vanhemmista sairastuu. Tauti voi myös vielä tarttua. On siis todennäköistä ettemme nyt pääsekään matkustamaan. Damn.

Kuva lainattu Pinterest.com

Motivaatiota keskiviikkoon!

Kaikki kuvat lainattu Pinterest.com

Heinäkuun eka

Edellisesti postauksesta onkin vierähtänyt jo tovi. Parit punnituksetkin on jääneet... On ollut kesäkiireitä ja hääkiireitä eikä 1-vuotias poikanikaan kovin helpolla mammaa päästä. Oma äitinikin (useamman lapsen äiti) totesi että touhukas on. Ei tosiaan tarvitse haaveilla naistenlehtien lukemisesta samaan aikaan kun poika on hereillä. No mitä sitten painonpudotukseen kuuluu. Ei mitään. Samassa 64 kg ja jotain lukemissa pyörin. Mullahan on ollut koko ajan vakaa tavoite, että elokuussa olen omassa tavoitepainossani 59-60 kg. Aika paljon töitä olisi tehtävä tuon saavuttamiseen. Niin ja kesän juhannus, ulkomaanreissut, kotimaan reissut jne. ei tee hommasta helpompaa.

Olen aloittanut lenkkeilyn, että jotain uutta. Juoksen 30min. - 60 min. lenkkejä iltaisin pojan nukkumaan mentyä. Se on sopinut nyt hyvin ja miehenikin on innostunut lenkkeilystä. Käymme siis vuoronperään ja puhumme iltaisin reiteistä. Tämä on tosi mukavaa koska olen koko ajan tahtonutkin sporttisen elämänotteen koko perheelle.

Myös salilla olen käynyt ja vaunulenkkejäkin on kertynyt mukavasti näillä säillä. Poikakin rakastaa istua rattaissa ja paistatella päivää. Äiti hikoilee ja onneksi myös ruskettuu samalla.

Suomen kesä on näyttänyt parhaat puolensa tänä kesänä. On ollut lämmintä ja sortseja on kulutettu ulkona enemmän kun viime kesänä yhteensä. Parissa päivässä saa jo kunnon rusketusrajat. Toivottavasti nämä säät jatkuvat kesän loppuun asti. Sitten kyllä sen voimalla taas yhden kaamoksen jaksaa heh.

Superdieetin jälkeen olen relannut syömisten kanssa ja silloin tällöin vähän liikaakin kröhöm. Juhannuksen tienoilla tuli hankittua kunnon turvotukset. Pitäisi aina muistaa kesken tällaisten juhla-aikojenkin pistää nesteet liikkeelle esim. kunnon power walkilla. Olo meinaa kolmen päivän syömisten jälkeen on suht tukkoisa ja seuraava viikko itselläni menikin näiden olojen tasaamiseen.

Koitan olla suht tarkka siitä mitä suuhuni pistän sillä ainakaan ylöspäin painoani en tahdo. Vaikka sillä hetkellä kun herkuttelen ei siltä näytä. Omatunto kuitenkin kolkuttaa vahvasti. En tällä hetkellä ymmärrä miten olen voinut olla niin valtava kun olen ollut. Tämän hetkisessä painossakin kun on ylimääräistä. Vatsa, peppu ja reidet on ongelma-alueeni edelleen. Häiden vuoksi olen luonut ongelma-alueen myös käsivarsista sillä hääpukuni on olkaimeton enkä tahdo tursuta mistään.

Kaikki kuvat lainattu Pinterest.com

Nyt kun saisi kunnon treenitsempin pidettyä kuten viime viikko: ma. lenkki, ti. sali, ke. vaunulenkki, to. lenkki, pe. kahvakuula, la. -, su. lenkki. Lenkkeily on siitä hyvä liikuntamuoto itselleni, että sen voin tehdä pojan nukkumaan menon jälkeen ja lähteä voi suoraan kotiovelta. Salikaan ei kyllä ole kaukana, mutta lähtemisen helppous menee lenkin puolelle. Olen inspiroitunut Fitfashionin blogeista, joissa myös perheelliset naiset antavat esimerkkiään. Treenaaminen ja hyvässä kunnossa oleminen on mahdollista myös äitinä.

Treenin lisäksi pitäisi pitää ruokavalio suht kunnossa. Mieluiten niin kunnossa, että paino putoaa. Onneksi olen hurahtanut kotimaan marjoihin ja muutoinkin perusruoka on terveellistä. Smoothiet ja erilaiset salaatit ovat vahvasti edelleen jokapäiväistä ravintoa. Uusin hurahdus on itsetehdyt täyslihapihvit ja salaatti. Cola Zeronkin litkiminen on jäänyt enkä nyt muista milloin viimeksi edes join tölkillisen. Ennen olisi voinut sanoa tänää tai eilen.

Haasteita riittää aiemmin mainituiden syiden vuoksi ja omaa motivaatiotakin voisin etsiä vankemmin. Luulisi ettei häämekkoon mahtumista suurempaa motivaatiota ole, mutta jotenkin sitä vain ajattelee koko ajan, että siihen nyt on vielä aikaa. Ja nyt ei enää ole kuin hetki. Apua.

Mulla on vilissyt aiheita päässä mistä tänne kirjoitella tän tekstin aikana. Kertokaa ihmeessä jos joku siellä on kuulolla? Mielummin silloin itse juttuja kirjoittelisin.

Huippu heinäkuuta just sulle!

Perjantaitunnelmia!

Tänään on ollut huippufiilikset! Paljon tekee se miten ihana poikani hemmotteli minua nukkumalla yhdeksään! Normaalisti siis heräämme seitsemältä ja tällä mammalla usein silloin vielä silmät ristissä. Nyt oli ihanaa herätä virkeänä ja nauttia aamiaista, jonka jälkeen kävin vasta herättelemässä poikaani. Joka myös heräsi hymy huulilla :)

Otin jo eilen mittoja koska en malttanut odottaa :D Kesällä kun kroppakin on enemmän esillä niin tahdon tietää mitä on tapahtunut vai onko mitään. Painohan kun ei ole tippunut paljoa viime kuukauden mittailuista. Kuukausi sitten painoin 65,1 kg. Paino on nyt 64,2 (BMI 23,58). Alempanakin on käyty, mutta nyt on nyt. Pudotusta kuukaudessa siis vaan -900 g. En ihan ole siinä mitä kuukausi sitten toivoin eli 63 kg, mutta suunta on oikea. Pääasia ettei takapakkia!

Kuukauden sentit (suluissa edelliset mitat, otettu 8.5):

reidet  56 cm (58 cm, muutos -2 cm)
peppu  95 cm (97 cm, muutos -2 cm)
lantio leveimmästä kohdasta  88 cm (90 cm, muutos -2 cm)
vyötärö kapeimmasta kohdasta 74 cm (75 cm, muutos -1 cm)
pohkeet  36 cm (37 cm, muutos -1 cm)
allit  27 cm (28 cm, muutos -1 cm) 

Senttejä siis lähtenyt kuukauden aikana taas yhteensä 9!! Itse olen hieman yllättynyt, mutta selkeää kiinteytymistä on näkyvissä. Hyvä! Nyt ei saa tuudittautua kuitenkaan nykyiseen ihan hyvään fiilikseen itsestä koska tavoitteenahan on edelleen pudottaa painoa. Tiedän aiemmasta, että itselleni sopivan timmi paino on 58-61 kg. Tietty BMI:n puolesta voisi mennä alemmaskin, mutta en koe siihen välttämättä tarvetta omalla kohdallani.


Huomenna on oma vapaailtani ja olen lähdössä juhlistamaan kaverin juhlia vaiko sitten omia polttareitani? :D No ei kait, mutta nyt jo voi alkaa olemaan varuillaan kun johonkin pyydetään. Hah.

Muuten olen pohtinut tätä blogin pitämistä... Itselleni tämä on ollut mahtava apu ja purkautumispaikka matkan varrella, joka on kyllä yksi syy siihenkin miten ruodussa pääosin olen ollut. Blogi ei kuitenkaan ole toiminut ihan sellaisena vertaistuki tai keskustelupaikkana mitä olen toivonut... Enkä ole varma seuraako kukaan blogiani edes säännöllisesti :D Postailen kyllä oman projektini loppuun täällä ja kirjoittelen ajatuksista miten fiilistä on. Kesän loppuun mennessä näillä näkymin näkyy bloginkin loppu.

Kuvat lainattu Pinterest.com

Matkaa tavoitepainoon 4,2 kg

Seuraava punnitus perjantai 14.6.

Kesä!

Nyt otan aikaa ja kirjoittelen tänne kun poika vetelee sisällä päikkäreitä. On jäänyt tämä bloggaaminen vähemmälle ja kaksi perjantai punnitustakin on jäänyt välistä. Tänne kuuluu silti hyvää. Hyvät säät ovat vetäneet ulos, 1-vuotias pitää mamman kiireisenä touhuiluillaan, hääkiireet ovat no hääkiireitä jne. Iltaisin olen lueskellut blogeja, mutten ole jaksanut päivitellä tätä.

Piti ihan katsoa itse mitä kuukausi sitten täällä painoin. Painoin 65,1 kg. Ennen ravasin päivittäin vaa'alla ja nyt olen voinut unohtaa vaa'an viikoksi :D Tänään sentään kävin katsomassa mitä on odotettavissa perjantaille. Muutosta ei ole paljoa kuukaudessa nyt tullut, sen tiedän. Ei se mitään koska olen ollut suht tyytyväinen itseeni. Se on tärkeintä! Onhan eroakin kun vertaa viime kesään, jolloin juuri synnyttäneenä paino huiteli siellä lähempänä 75 kg "pahemmalla" puolen. Olen pukenut päälleni vaatteita edelliskesältä ja suurin osa mahtuu! Se tuntuu super hyvältä.

Olen myös käynyt jätskipurkilla liian usein osittain aiemmin mainitsemani alakulon takia. Se ei tunnu joka päivä niin hyvältä vaikka fiilikset jo paljon paremmat. Olen osannut tehdä myös hyviä valintoja enkä päästä itseäni tästä nyt repsahtamaan täysin vaikka kesä onkin. Kesä tuo tullessaan kaikki ihanat grilliruuat ja jäätelön, mutta myös tuoreet marjat ja raikkaat salaatit. Myös juhlat ovat kesän juttu. Loppukesän häihimme itselläni on edelleen vakaa tavoite olla tavoitepainossani. Haasteeksi tähän tulee häiden alla oleva juhlaputki. Toinen haaste tällä hetkellä on rasitusvamma toisessa reidessä, joka on tullut ilmeisesti liian monesta kävelylenkistä. Paranee kuitenkin varmaan nopeasti kun ei liikaa nyt rasita.

Palaan viimeistään perjantaina punnituksen tiimoilta ja tietty niitä senttejä sitten taas 8.6. Hip hei, nyt ruokaa ja sitten ulos! Olisi tosi kiva kuulla miten muille kuuluu omiin projekteihinsa? Ihanaa ja aurinkoista aikaa sinne!

Kaikki kuvat Pinterest.com

Proteiinipatukat

Syön proteiinipatukoita lähes päivittäin välipalana. Patukat ovat helppoja välipaloja ja saa jotain pureskeltavaa :D Ne tulivat tauon jälkeen taas tutuksi superdieetillä. Silloin ensi kertaan tutustuinki lo-carb patukoihin, joissa siis vähemmän hiilihydraatteja kuin peruspatukoissa. Tavallisissa hiilareita 47 g ja näissä locarb patukoissa vaihdellen merkistä 16-27 g (grammat per 100 g). Nämäkin varmasti vaihtelee sen perusteella mikä maku on kyseessä, mutta siis esimerkiksi. Omaksi suosikikseni on noussut Profx lo-carb caramel. Todella hyvä!

Leaderin so-lo carb patukat taitavat olla niitä suosituimpia ainakin ne on kaupassa hyvin hyllyistä tyhjeneviä. Kenties siksi, että makuja on monia. Näistä omia suosikkejani ovat minttusuklaa ja tuplasuklaa. En lähde yleensä ostamaan mitään eksoottisia kuten banaania, kanelipullaa (:D) tai vastaavaa vaan luotan perusmakuihin. Salmiakki ja laku näistä ovat kyllä yllättävän jees. Ei silti Caramelia voittanutta. 

Syödäänkö siellä proteiinipatukoita?

Kuva lainattu terveysapila.fi

Täydellinen päivä

Ja nyt tarkoitan ravintoa ja liikuntaa. Ei ole kyllä ollut huono päivä muutoinkaan, mutta sen puolen pidän itselläni ;) Niin ja täydellisellä tarkoitan täydellistä itselleni. Kaikki ei sovi kaikille. Tällä ruokavaliolla oma oloni on hyvä ja kevyt ja kokemuksen mukaan sillä saan myös tuloksia.

lenkki koiran kanssa 30 min.

aamupala: munakas, sokeroimaton mehukeitto, mustikat, tee
lounas: kevyt halloumijuustosalaatti cashew pähkinöillä ja oliiviöljyllä, vichy
välipala: proteiinipatukka
iltaruoka: lämmin lohisalaatti oliiviöljyllä, vichy

salitreeni 45 min

iltapala: maitorahka-mehukeitto smoothie, tee

Lisäksi 3,5 l vettä päivän aikana

Myös uni on mainittava koska se ei ole tässä elämäntilanteessa itsestäänselvyys ;) Unta klo 23.30-08 (8,5 h!) + 30 min päikkärit (!)

Nyt nukkumaan ja toivotaan ensi viikosta superaurinkoista, eiks joo!

Alakuloa

Viikolla on ollut tahaton tauko bloggaamisesta. Kuten voisi kuvitella painonpudotusprojektista kertovan blogin olevan tahattomalla tauollla motivaation puutteesta tai sortumisesta niin sitä se todella oli. Kun kaikki ei mene kuin Trömsössä niin eipä sitä ole motivaatiota avatakaan.

Olen ollut alakuloinen kuluvalla viikolla osaksi sään ja osaksi henkilökohtaisten asioiden vuoksi. Ei mitään vakavaa kuitenkaan. Onneksi fiilis on jo parempi ja itsekin olen ollut ruodussa. Ainakin tänään. Pieniä ja isompiakin takaiskuja tulee väkisin elämässä ja kaltaiselleni tunnesyöjälle ne on pahoja aikoja. Kun viikolla vetelin litran lakujäätelöä kerralla tai söin 8 Kismetiä (oi kyllä!) samana päivänä niin jokainen voi kuvitella miten huono olo oli. Ensin ajattelee, että tämä päivä vaan sitten homma vaan karkaa käsistä. Onneksi havahdun nyt ottamaan itseäni niskasta kiinni koska takaisin lähtöpisteeseen en halua koskaan.

Voisin kirjoittaa ummet ja lammet tunnesyömisestä ja omista kokemuksistani sen "uhrina". Luulen, että tulen aina olemaan tunnesyöjä jollain tasolla. Suurin haasteeni onkin saada se jälleen kuriin ettei se aiheuta painonheilautuksia. Olisi mahtavaa kuulla muiden kokemuksia jos niitä siis tällä saralla on?

Superdieetin aikana nautin siitä kun ruokalistat oli valmiiksi. Oli helppo suunnitella syömisensä kuin meni vaan listan mukaan. Sen jälkeinen aika on eletty enemmän tai vähemmän pellossa. En ole löytänyt uudelleen niitä omia "dieetti" ruokiani, joista olin erossa superdieetin aikana. Näitä on esimerkiksi viilit, rasvattomat jogurtit, kasviksista muutkin kuin "ne vihreät" jne. Eikä siinä mitään koska tykkään syödä superdieettiä mukaillen edelleen. Ruuat listalta ovat ilmeisesti tulleet jäädäkseen ja hyvä niin. On vaan ilmeisesti helpompi lusmuilla kun on vaan itsekseen. Ehkä jo saavutetut tuloksetkin ovat saaneet minut ehkä liiankin tyytyväiseksi itseeni? Yllärinä ei tule, että jätin viime perjantain punnituksen väliin. Tiedän, että nousuahan siellä olisi ollut.

Nyt laadin itselleni omat ohjeeni ja lähden tavoittelemaan sitä mitä aiemminkin ennen kun hairahduin polulta :D Ensi viikolla luvassa siis tiukkaa syömistä vapaapäivää eli perjantaita lukuunottamatta ja tiukkaa treeniä, joka sisältää salitreeniä, vaunulenkkejä, kahvakuulaa ja ehkä jopa juoksulenkinkin vetäsen.

Kuvat lainattu Pinterest.com

Perus perjantai

Ainakin punnituksen osalta. Vaaka tänään tasan 64 kg. Viikossa pudotusta siis -900 g ja taas yksi välitavoite saavutettu. Mikä on ihan huippua :) Meinasin ottaa nyt vähän rennommin eikä postauksia viikonlopulta ole varmaan tulossa. Tänään viikoloppu alkoi ihanalla lounaalla ystävän kanssa. Huomenna juhlat, jotka jatkuvat sunnuntaihin. Grillikausi tulee avattua myös. Vihdoin. Ihanaa!

Kivoja viikonloppuja!

S niinkuin Small!

Pakko tulla tänne kertomaan miten hyvä fiilis jäi tämän päivän extempore shoppailun jälkeen. Kauppareissulla osuin siis pariin vaatekauppaan, joista yhdessä oli ihan loistava myyjä! Hän jaksoi kertoa uutuuksista ja fiilistellä omia suosikkejaan, joista itsekin innostuin. "Tää sopis sulle niin hyvin", "ai että miten kivalta tää näyttäis farkkusortsien kanssa kesällä", "nämä on niin kivoja, että sun on pakko kokeilla" jne. Kukapa ei lämpeisi yksilölliselle mukavalle palvelulle? No kaikkein parasta kuitenkin oli tämä osio "sä olet varmaan S/M?" ja "ota tästä mieluummin koko S". Siis mitä!

Ei ole kovin kauaa kun yhdessä ketjun liikkeessä pahoitin mieleni kun raskaana ollessani yksi myyjä tarjosi minulle farkkulegginseistä tylysti kokoa XL "sä etit varmaan kokoa XL?". Ja joo, en edes etsinyt kuin kokoa L. XL-kokoisia vaatteita en ole koskaan omistanut vaikka olen iso ollutkin. Ai että miten tuli paha mieli. Ostinko sitten farkut. No en.

Tällä kertaa mukaan lähti parit kesähousut, parit hihattomat topit, jakku ja maximekko. Ja kyllä kokoa S! Vaikka tietysti riippuu vaatteesta ja normaalisti ostan kokoa M niin silti miten fiiliksissä tästä olenkaan!

Kuva lainattu Pinterest.com

Fiiliksiä superdieetistä

Tänään virallisesti loppui superdieettini. Ajattelin summata kokemuksia superdieetistä, ehkä jotakuta kiinnostaa miten koin tämän dieetillä olon. Dieettihän tarkoittaa ruokavaliota, joten jokainen meistä noudattaa jotain dieettiä eikä siis ole aina laihdutuskuuri. Superdieetin tarkoitus on painonpudotus ja siten tavoitteemme meni yksiin ja päätin lähteä mukaan. Tiesin etukäteen ettei dieetillä nähdä nälkää ja kroppaan on läskin tilalle tarkoitus saada lihasta. Sopi mulle! Treenaamisella on siis iso osa. Sainko sen mitä hain? Sain ja en. Ennemminkin sain. Sen mitä en saanut oli itsestä kiinni, ei dieetistä.

Vaikka superdieetti loppui vasta tänään virallisesti voisi itselläni sanoa sen loppuneen tankkauspäivään. Ennen tätä olin tosi tarkka ja taisin syödä vain kerran ohi listan 4 viikon aikana. Tankkauspäivän jälkeen oli vaikea palata ruotuun ja siitä päivästä lähtien 2 seuraavaa viikkoa voisin sanoa dieetin olleen repaleinen. On täydellisiä dieettipäiviä ja on niitä todella huonoja dieettipäiviä. En ollut varautunut tankkauspäivän jälkeiseen olotilaan kun kroppa huutaa hiilareita ja sokereita kun on niitä vähän maistanut. Henkinen kantti tässä kohtaa siis petti. En voi silti olla pettynyt itseeni. Niin täsmällisesti olen pääsääntöisesti mennyt dieetin mukaan. Olen punnannut, rakastunut taas rahkaan ja proteiinipatukoihin, hurahtanut kahvakuulaan, juonut vettä ja vettä ja vettä, ostanut kalaa, syönyt joka päivä reilusti marjoja jne.

Alkuun oli vaikea syödä niin isoja määriä ruokaa, mutta kroppa tottui nopeasti ja nälkä yllätti juuri ennen seuraavaa ateriaa. Aineenvaihdunta hurahti siis käyntiin. Ruokien yksipuolisuus myös hieman sai minut epäröimään sillä en ole mikään maailman soveltavin kokki. Sen lisäksi olen myös jossain asioissa nirso. Löysin kuitenkin omat ruokani enkä ole niihin edelleenkään kyllästynyt. Helppoa minulle oli se, että olin jo tottunut vähähiilihydraattiseen ruokavalioon enkä siis kaipaa perunaa, pastaa, riisiä tai leipää. Myös se, että ruokarytmi pysyi samana helpotti omalta osaltani dieettiä. Aluksi oli tosi hidasta punnailla ruokia, mutta nopeasti menee ruokin rutiinilla. Oma kevyt olo oli parasta ja se miten puhdasta ruoka oli. Kropassa näkyi kyllä muutosta suht nopeasti. Tuntui kiinteämmältä eli rasvaa on lähtenyt.

Dieetin aikana huomasin mainoksen, jossa superdieettiä mainostettiin keskimääräisellä 8 kg painonpudotuksella. Tietysti kyseessä lienee keskiarvo ja tottahan on, että niillä joilla on enemmän tiputettavaa tippuu enemmän jos siis vaan ohjeita noudatetaan. Itse kun lähdin dieetille juuri ja juuri normaalipainoisena 67,7 kiloisena (plus pääsiäisturvotus :D) niin en odottanutkaan noin suurta pudotusta. Sanoin alussa, että jos -7,7 kg lähtee niin hypin kattoon. No mitä sitten on lähtenyt.

Painoni dieetin viimeisenä päivän aamuna eli tänään oli 64,1 kg eli -3,6 kg on lähtenyt. Jos olisin tankkauspäivän jälkeen mennyt tiukan kaavan mukaan niin varmasti olisi pari kiloa lähtenyt enemmän. Täytyy nyt myös muistaa etten tehnyt jokaista treenikertaa enkä syönyt lisäravinteita, joten olen soveltanut. Kaikilla treenikerroilla tuo 8 kg lienee ihan realistinen. Lisäravinteiden osuutta en osaa arvioida. Tyytyväinen olen ihan silti tähänkin mitä saavutin ja mietin tällä hetkellä superdieetin jälkeistä superdieetti extraa. Noita kiloja kun vielä on.

Suosittelen kyllä lämpimästi jos olet harkinnut :) Erityisesti niille, joilla on aterirytmi ja muutoinkin ruokailut hukassa. Jos hintaa mietit niin 49 e on pieni hinta itseensäpanostamiseen. Hyvää oloa ei voi mitata rahassa. Lisäksi maksaahan ne herkutkin. Itselläni dieetti toimi lisäboostina omalle projektilleni ja aivan varmasti jatkan näin syömistä ainakin sitten soveltaen ;)

Tahdon vielä painottaa, että nämä ovat omiin kokemuksiini perustuvia omia mielipiteitäni eivätkä välttämättä totuuksia.

Kuvina muutama ruoka dieetin varrelta.

Viikonlopun aloitus

Viikonloppu alkoi perinteisesti perjantai punnituksella. Painoin 64,9 eli viikossa pudotusta -400 g. Ollaan lähdössä taas pienelle viikonloppuvisiitille toiseen kaupunkiin. Ajattelin ottaa taas rennosti ja olla hysteerinen salaateistani sitten taas maanantaina ;) Saan viettää ensimmäistä äitienpäiväänikin tänä vuonna. On ihanaa katsella pojan kehitystä ja kummastella miten paljon sitä vuodessa tapahtuukaan! Vaikka paljon on tapahtunut on aika mennyt nopeasti. Kohta vietetään 1-vuotissyntymäpäiviä ja jännitetään tuleeko ensiaskeleet ennen vai jälkeen päivän <3

Nyt lätkää! Seuraako muut lätkää?

Kuva lainattu pinterest.com

-10 kg

Nyt on se etappi kun kymmenen kiloa on tästä kropasta sulatettu! 8.marraskuuta 2012 kirjoitin ensimmäisinä postauksinani missä mennään, jossa tavoitteeni oli palata raskautta edeltävään painoon 65 kg. Sen hetkinen tavoite on nyt puolen vuoden päästä kirjoituksesta saavutettu! Voi, miten kaukaiselta se paino nyt tuntuukaan. Myös tavoitteeni on muokkaantunut matkan varrella ja se on nyt 60 kg. Voi olla toki, että siihen päästessäni tahdon vielä muutaman kilon pois. Katsotaan! Tämä oli tavoitteeni ennen raskautta, mutta en kokenut mieluisaksi alkaa laihduttamaan toivoessani raskautta. Nyt olen siis tavallaan lähtökuopissa. Olen supertyytyväinen jos saavutan tavoitepainoni kesän alkupuolella.

Mietin mikä on nyt muuttunut... 

Olen edelleen se tyttö, joka voi syödä puoli kiloa karkkia kerralla tai jonka tekee mieli yhden kakkupalan jälkeen ottaa heti toinen. Olen kuitenkin saanut ruotuun joka päiväisen herkuttelun. En tarvitse kasaa herkkuja päivittäin eikä tuota ongelmia jättää niitä kaupan hyllylle. Tavallaan ällöttää entinen minäni, jolla nämä perusasiat olivat täysin hukassa. En ollut tyytyväinen itseeni. Ateriarytmissäni ei sinänsä ole ollutkaan vikaa ja se on edelleen sama eli syön 5 pientä ateriaa päivässä. Ainoastaan sisällöt ovat muuttuneet varsinkin nyt kun olen mukaillut syömisiäni superdieetin ohjeiden mukaan. Olen palannut myös runsaaseen vedenjuontiin ja treenaaminen on säännöllistynyt. Edelleen tahdon uskoa ettei satunnaiset herkut heilauta painoani mihinkään. Tarkka saan kyllä aina olla. Tavoitteena on pysyvä elämäntapa.

Parasta on ehdottomasti ollut vanhoihin vaatteisiin mahtuminen ja se miten vanhat motivaatiohousut suhahtavat jalkaan :D Lisäksi on myös kevyempi olo. Nyt olen jäänyt siihen koukkuun ja olo tuntuu epämukavalta ja "löllöltä" jos syömiset ovat olleet mitä sattuu. Matkalla on ollut siis mutkia, mutta luovuttanut en ole. Se on tärkeintä. Mutkia tuleekin, mutta kun tavoite on kirkas en näe mitään ongelmia saavuttaa sitä. Tästä on hyvä jatkaa viimeisten kilojen sulattelua ennen tavoitepainoa. Ja ne viimeiset ovat luultavasti aika tiukassa. Oh no!

Kuvat lainattu Pinterest.com

Pieni aika uusille mitoille

Aamupaino oli palannut lukemiin 65,1 kg, joka oli painoni 26.4. En ollut tuolloin täysin tyytyväinen kun oli tuolla viikolla vilahdellut alempiakin lukuja. Tankkauspäivän jälkeen otin ison takapakin ja viime viikolla oli sen seurauksena vielä monta repaleista dieettipäivää. Nyt olen tosi tyytyväinen, että olen palannut tähän. Tavallaan harmittaa että tehokasta painonpudotusaikaa on mennyt hukkaan, mutta toisaalta olen helpottunut ettei herkuttelut ole tehneet tämän pahempaa tuhoa. Matka jatkuu :)

Kuukausi sitten 8.4 painoin 67 kg eli kuukauden pudotus -1,9 kg! Vaikka ilman viime viikkoisia repsuja olisi tulos varmasti parempi niin silti loistavaa! BMI nyt 23,9 ja vielä -100 g niin pääsen julistamaan -10 kg etappia. Tämän lasken blogitaipaleen alusta kun haparoiden aloin pudottamaan painoa. Niin ja ne sentit sitten (suluissa edelliset mitat, otettu 8.4):

reidet 58 cm (60 cm, muutos -2 cm)
peppu 97 cm (99 cm, muutos -2 cm)
lantio leveimmästä kohdasta 90 cm (91 cm, muutos -1 cm)
vyötärö kapeimmasta kohdasta 75 cm (78 cm, muutos -3 cm)
pohkeet 37 cm (37 cm, muutos 0 cm)
allit 28 cm (29 cm, muutos -1 cm) 

Senttejä siis lähtenyt kuukauden aikana yhteensä 9!!

Ai, että tykkään kirjoitella näitä yhteenvetoja! Tekee koko hommasta jotenkin konkreettisempaa kun näkee näin mitä kuukauden aikana tapahtuu :) Jos jatkan samaan tahtiin niin realistista olisi painaa kesäkuun alussa noin 63 kg. En kuitenkaan tee tästä tavoitetta koska olen huomannut niiden tekevän itselleni enemmän hallaa kun hyötyä. Menen siis fiiliksellä kunhan suunta on alaspäin :)

Kuva lainattu Pinterest.com

Matkaa tavoitepainoon 5,1 kg

Seuraava punnitus perjantai 10.5.