Heinäkuun loppua

Viimeksi päivittelin pikakuulumisia. Mitä sitten on sen jälkeen tapahtunut... Painonpudotuksen kannalta ei yhtään mitään koska paino pyörii edelleen 64 kg - 65 kg välissä. Tänään 64,7, olkoon se sitten perjantaipunnituksen tulos. Viime kesään se tekee reilun -10 kg. Muuten se on kaikkea muuta kun sen pitäisi olla tässä vaiheessa. Kesä on ollut yllättävän hankalaa aikaa painonpudotuksen kannalta. Hankalampaa kuin ajattelin. Etenkin reissu ja sairasteluajat. Joko-tai ihmisenä virta kun vie viedessään niin se vie.

Pääsimme kuin pääsimmekin sitten lähtemään ulkomaan reissullemme vaikka olinkin edellisessä postauksessa heittänyt jo toivoni siitä. Poika oli vielä hieman toipilaana lähtöpäivänä, mutta niin paljon terveen merkkejä oli jo ilmassa että uskalsimme matkaan. Lento oli lyhyt ja tiesin, että terveydenhuolto kohdemaassamme olisi pelannut jos sitä olisi tarvittu, mutta silti lapsen kohdalla näitä asioita tulee punnittua ihan varman päälle.

Matkalla oli ihanaa! Oli kirkkaat vedet, vaaleat rantahietikot ja lämpimät aurinkoa täynnä olevat päivät. Lapsen kanssa matkustaessa päädyimme majoittumaan all inclusive -hotelliin ja valintamme osui nappiin! Ennen kaikkea oli helppoa ettei pienen lapsen kanssa tarvinnut montaa kertaa päivässä etsiä ravintolaa. Ruuat olivat myös erittäin maukkaita ja me aikuiset nautimme päivittäin viinilasillisetkin illallisen kanssa. Isoimmaksi ongelmaksi reissussa osoittautui herkulliset jälkiruokapöydät, joissa tuli vierailtua joka ruokailulla vaikka edellisenä päivänä olisinkin päättänyt ottaa jälkiruuaksi vain hedelmät. Reissusta palattuamme vaaka siis näytti reilusti plussaa, mutta onneksi pahin on jo takana. Oih ja voih silti. Kohta pitäisi mahtua jo häämekkoon.

Matkan jälkeen olemme olleet kertaalleen taas sairaana. Ei sentään uudelleen vatsatautia, mutta mukavaahan ei sairaana koskaan ole. Onneksi koko porukka on tällä hetkellä terveenä ja nyt kaikki peukut pystyyn että tämä sairaskierre olisi tämän perheen osalta nyt tässä. Puolikuntoisena olo on kurjaa kun liikunnan ilo jää saavuttamatta. Myös dieetti kärsii. 

Jos suurin saavutukseni tässä projektissani pitäisi tähän väliin miettiä on se ehdottomasti se, että olen käynyt juoksilenkillä! Aluksi oli pakko kävellä aina väliin, mutta nyt menee jo puoli tuntia putkeen. Jollekin piece of cake, mutta itselleni saavutus. En nimittäin ole juossut kahteen vuoteen ja juoksukunto lähti nollasta. Olen niin ylpeä itsestäni! Tämä kompensoi itselleni hieman huonoa salikäynti saldoa.

Kuvat lainattu Pinterest.com

Päivittelen vähän myöhässä noita tämän hetken senttejä. Lupaan ;) Kivaa sunnuntaita!