Makeaa makeaa

Jäin tässä yksi päivä pohtimaan, että minkä vuoksi olen niin sokeririippuvainen. Sanon näin vaikken ole syönyt nyt sokeria pariin viikkoon ollenkaan eikä sen suurempia ongelmia ole asian kanssa ollut. Näen sokeririippuvuuden vähän kuin alkoholismin (pahoittelen vertauskuvaa), että helpointa pitää nollatoleranssi kun muuten karkaa käsistä. Siitä ei myöskään taida koskaan parantua vaan sen kanssa pitää olla aika tarkkana.

Viimeisin herkutteluni oli 500 g irtokarkkeja, jotka tosin jaoin kaverin kanssa vastoin yleistä toimintaani. Yleensä olen hyvin tarkka omista herkuistani ja tiedän esimerkiksi tasantarkkaan paljonko mun pussissa on ja mitä laatua :D Viimeiseksi tämä ei jäänyt tähän vaan se jatkui kolmen päivän holtittomana syöpöttelynä. Oli Cola Zeroa, donitsia, eri lajeja suklaata, Creme Bruleeta, lettuja ja lopuksi vaan aivan älyttömän paha olo. Eikä niinkään fyysisesti vaan henkisesti. Tuli taas sellainen "samaan konkurssiin" -fiilis. Kysyin itseltäni varmaan sadatta kertaa, että miksi teen näin itselleni, ahmin. Ei ole lainkaan tervettä toimintaa.

Itse koen terveeksi sen, että maltillisesti herkutellaan ruokavalion ohella. Ei siis herkutella esim. päivällisen tilalla. Hyvänä mittarina pitäisin sen minkä tekee hyvällä omalla tunnolla ja muiden nähden. Jos häpeää tai salailee syömisiään ei homma ole ihan kunnossa. Muistan työelämästä tilanteita, joissa kävin välipala-automaatilta hakemassa suklaapatukan ensin yhden sitten toisen vielä kolmannen. En todella olisi tahtonut muiden näkevän tästä kun ensimmäisen. Mietin kehtaanko edes kirjoittaa tästä aiheesta. En tahdo kuitenkaan pois sulkea tätä ongelmaa koska se on myös suurin syy siihen miksi joudun nyt pudottamaan painoani. Olen tunnesyöjä ja olen syönyt sokeria ihan kaikkiin tunteisiin.

Lapsuudessa meillä ei ollut karkkipäiviä ja meiltä löytyi kotoa aina pullaa ja keksejä. Itselläni oli koko lapsuuden hyvin terve suhtautuminen syömiseen ja herkkuihin. En pitänyt pullista tai kekseistä ja hyötyliikuntaa tuli harrastettua maalla paljon. Olin todella hoikka. Ongelmia kai alkoikin tulla siitä kun vanhemmat tuputtivat syömään kun olin niin hoikka. Omille muutettuani kauppalistallani taisi lukea riisi, hunajamarinaadissa kana, limu ja sipsipussi :D Voi apua. On kumma, että pysyin normaalipainoisena. Kun tuli enemmän ikää ja tietoja (lue järkeä) oli ruokavalionikin todella terveellinen ja se näkyikin. Olen ajatellut olevani sokerikoukussa lapseni syntymästä lähtien, mutta tajusin että juuret vie jo hieman aiemmas. Ennen vaan kompensoin kaiken herkuttelun liikunnalla. Sitten se ei enää riittänyt.

Tulevaisuuden haaveena on olla ihannemitoissa ja pitää oma terveellinen ruokavalioni. Onneksi en himoitse roskaruuan tai sipsien perään. Se tästä vielä puuttuisi :D Toivon, että voin syödä vaikka sen irtokarkkipussini kerran viikkoon eikä töihin palattuani tarvitse joka kerta kahvileivoksesta kieltäytyä niin ettei puntari heilahda suuntaan eikä toiseen. Mutta ennen kun olen varma itsestäni etten anna homman repsahtaa on hyvä jatkaa tätä "sokerista vieroittautumista". Lisäksi olla myös tavoitepainossani.

Onko muita sokeriaddikteja?

Kuvat Pinterest.com