No elämänmuutos korjasi tämän ongelman :) Mutta toi mukanaan lisää työtä. Tällä hetkellä jo hieman pudotettuani painan noin 5 kiloa vielä enemmän kuin aiemmin. En mieleltäni kuitenkaan koe olevani yhtään pyöreämpi. Joskus mieleni tekee kepposia ja ajattelen olevani hoikempi kuin olen. Esimerkiksi voisin kertoa kerran kesken illan yllättyneeni katsoessani itseäni peilistä. Olin tuolloin mekkoani pukiessani tuntenut näyttäväni hyvältä ja sitten kesken illan minua katsoikin peilistä pyörämpi tapaus. Olenko tuo minä?
Itselleni kiloja hiipi raskauden aikana eikä tuolloin saa tietenkään laihduttaa. Ei tullut kyllä mieleenikään. Lapsen hyvinvointi kun on ykkönen. Synnytyksen jälkeen myönnän kyllä pitäneeni kiloja yllä ja se mikä ei lähtenyt "luonnollisesti" jäi. Katsoin yksi päivä kuvia itsestäni viime kesältä. Järkytyin. Olin todella iso. Vaikka olin juuri synnyttänyt, olisin voinut olla tuossa vaiheessa jo pienempi. Joskus luin Maria Veitolan erään kolumnin jostain vauva lehdestä, jossa hän kertoi olevansa suopeampi itsellensä kuin ikinä synnytettyään. Voin samaistua tähän hyvin. Ajattelin juuri niin, että olen juuri synnyttänyt ja kehoni on antanut ihanan ihmeen niin miten voisin ajatella itsestäni mitään negatiivista.
Tiesin, että haluan raskauskiloista eroon ja niistä, joita kannoin jo ennen tätä siunattua tilaa. Tiesin, ettei kaikki lähtisi itsestään. Ja huomasin sen etten kuulu niihin, joista olen kuullut huhuja, joilta imetys vie kaikki raskauskilot ja enemmänkin. Valitettavasti. Tiesin, että iso työ on edessä ja nyt olen sen ääressä.
Onko muilla vastaavia kokemuksia oman kehonkuvan kanssa?
VAI
Kuvat lainattu Pinterest.com |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun jätät kommenttia :)