Odottavat äidit itsekkäitä?

Viikolla silmiini osui uutinen, jossa parjattiin odottavia äitejä itsekkäiksi. Uutisessa kerrottiin suuren osan odottajista olevan ylipainoisia. Tarkoittaako tämä siis alkupainoa vai pitäisikö äidin mahtua mahoinensa vielä normaalin BMI:n sisälle? Itse olin täysin normaalipainoinen raskaaksi tullessani, mutta kyllä BMI olisi heittänyt kuperkeikkaa jos olisin juuri ennen synnytystä sen laskettanut. Eikö pääasia olekaan lapsen hyvinvointi? Itselleni koko raskauden ajan lapsi ja hänen hyvinvointinsa oli ensisijainen enkä tahtonut ottaa stressiä kroppaani kertyneistä kiloista tai nesteistä. Se olisi ollut minusta itsekästä tarkkailla nyt neuroottisesti ja pitää oma painonsa alhaalla kun pieni yrittää masussa kehittyä.

Painoni nousi raskauden aikana huimat 23 kiloa. Söin monipuolisesti koko raskauden ajan ja lisäsin raskauden aikana viljat ravintooni (ennen raskautta vältin viljoja niiden turvottaessa epämukavasti vatsaani). Söin neuvolan suositusten mukaan ja suosin salaatteja, keittoja sekä muita terveellisiä ruokia. Herkuttelin raskauden aikana normaalia enemmän, mutta kaikkien arvojen rajoissa. Olisiko painoni noussut vähemmän jos olisin jättänyt herkuttelut kokonaan pois, voi olla. En tiedä.

Ymmärrän hyvin nykyisen raskausdiabeteksen riskin ja huolen, joka tässä uutisessa on pointtina. Jos kuitenkin kaikki arvot ovat hyvin miksi olla täysin herkuttelematta? Sokerirasitushan tehdään käytännössä melkein kaikille odottajille. Eri kategoriaan menevät tietysti ne, jotka eivät tulosten mukaan elä. Itselläni ei riskiä tulosten mukaan ollut. Raskaus on ainutlaatuinen asia ja en ymmärrä miksi siitä ei saisi myös nauttia ruualla. En itse usko, että ruoka on ainut syy painonnousuun. On perimät ja omat henkilökohtaiset kropan taipumukset kuten kerätä nesteitä eri tavalla. Itse voin koko alkuraskauden pahoin ja ruoka auttoi oloa. Kun syöminen auttoi niin söin, so.

Kuva lainattu weheartit.com

Olisinko voinut sairastua raskausdiabetekseen. Ainahan riski on. Jokaisella. Sokerirasitustesti kuitenkin kertoo todellisen tilan ja siinä voi käydä useamminkin raskauden aikana jos neuvolassa epäilyt herää. Työkaverillani paino ei hänen kahdessa raskaudessaan paljon noussut eikä ylipainoa ollut, mutta hän kärsi kummassakin raskaudessaan vaikeasta raskausdiabeteksestä ja jäi näissä seuloissa kiinni.

Tällaisesta uutisoinnista olisi raskaana ollessa tullut kyllä paha mieli. Pitäisi miettiä miten asiat sanotaan, syyllistämällä vai tietoa antamalla. Raskaus on erittäin herkkä tila naiselle ja siinä on helppo imeä kaikki itseensä ja syyllistyä. Varsinkin kun raskaus on ensimmäinen. Stressi tai ahdistus painonnoususta ei sekään varmasti tee kohdussa kasvavalle lapselle hyvää. Itse koin välillä huonoa omaa tuntoa painonnoususta tietäen, että sopiva painonnousu olisi ollut paljon vähemmän. Loppuraskaudesta päätin, että nouskoon sen mitä nousee. En kuitenkaan tarkoita, että olisin herkutellut painonnousun uhalla ylettömiä määriä vaan ihan normaalisti kuten siihenkin asti. Jos joskus vielä olen siinä siunatussa tilassa, en aio antaa senkään vertaa itseni syyllistyä. Painonnousu on raskaudessa yksilöllistä.

Itse pidin tärkeimpänä lapsen hyvinvoinnin jälkeen omaa hyvinvointiani. Söin mitä mieli teki, mutta sen lisäksi liikuin. Uskoin lapsen ottavan kasvuunsa ruokavaliostani sen mitä tarvitsi, ei pelkkää sokeria siitä. Uskoin myös, että liikunta auttaa minua voimaan hyvin raskauden ajan sekä auttavan synnytyksessä. Kävin säännöllisesti kuntosalilla vielä kaksi viikkoa ennen synnytystä. Tietysti runsaasti sykettä nostavat tunnit olivat siinä vaiheessa vaihtuneet pehmeämpiin kuten pilatekseen ja kuntosalilla painot ja liikkeet suunniteltu yhdessä personal trainerin kanssa raskaudelle sopiviksi. Kävelylenkkejä koiran kanssa tein vielä synnytyksen alkamispäivänä päivää ennen laskettua aikaa.

Ja kyllä, minulla oli limua ja suklaata mukana synnytyssairaalassa :O Minulla oli myös myslipatukoita, hedelmiä ja urheilujuomaa. Olinko itsekäs varautuen kaikkeen ajatellen syöväni sitten mitä mieli tekee toipuessani synnytyksestä ja keskittäen syömisten miettimisen sijaan kaikkeni pieneen vastasyntyneeseen tuhisijaan (joka oli muuten ihan normaalikokoinen vastasyntynyt <3). Ehkä jonkun mielestä olin. Omasta mielestäni höpö höpö.

Katso uutinen täältä.

Kuva lainattu iltalehti.fi