Arjen haasteita

Olen jo pitkään miettinyt tätä aihetta. Siitä on helpompi kirjoittaa tänne kun puhua ääneen. Voi olla, että joku loukkaantuu. Pahoittelen siis jo valmiiksi ja korostan, että kyse on omista mielipiteistäni.

Olen useammaltakin vanhemmalta ystävältäni kuullut moneen otteeseen kommentteja viitaten siihen miten elämä muuttuu ja hankaloituu painonpudotuksen osalta. Kommentit ovat olleet luokkaa "sitten kun sinulla on lapsi" tai "sitten kun olet sen ja sen ikäinen". Olen aina ajatellut, että no enhän voi tietää. Nyt kun olen äiti ja kolmekymppinen voin tietää jo enemmän. Tiedän, että kyse on asenteesta.

Arki on taatusti haastavampaa kun siihen lisää komponentteja. Mikään niistä ei kuitenkaan estä painonpudotusta tai hallintaa. On helppo selitellä omaa saamattomuuttaan kiireellä ja syyttää kiloistaan elämäntilannettaan eikä itseään. Liikuntaa voi hyvin sisällyttää arkeen eikä se vaadi välttämättä käyntiä salilla. Kukaan muu ei myöskään päätä mitä suusta laitetaan alas. Tietysti tiedän ettei asiat ole näin yksinkertaisia, mutta tällä ajan takaa sitä ettei todella mahdottomia tai muun kuin itsensä päätettävissä.

On kuitenkin niitä aikoja, jolloin elämässä on tapahtunut jotain milloin tällainen projekti on syytä lykätä myöhemmäksi. Itsellänikin on ollut. Onnettomuudet ja sairaudet ovat myös asia erikseen. Lisäksi on ihan faktatietoa kuten se, että aineenvaihdunta hidastuu iän myötä. Hidastuminen ei kuitenkaan tarkoita pysähtymistä ;) Paras aika painonpudotuksella on silloin kun elämä on aika tasaista. Työtä on tehtävä aina. Se on varma.

Itse mietin pitkään tämän projektin alussa, että nyt pitää lopettaa valittaminen liikakiloista tai sitten tehdä jotain. En missään tapauksessa halua liittyä niihin, jotka vaan puhuvat miten pitäisi laihduttaa mutteivat koskaan saa aikaiseksi. Enkä myöskään tahdo katkeroitua kilojeni kanssa ja manailla kaikille "odota vaan kunhan sinä saat lapsen" tai vastaavaa. Toivoisin ystävilleni voimaa tehdä jotain ja olla tyytyväisiä  itseensä. Vie paljon enemmän energiaa koko ajan harmitella omaa olotilaa kun tehdä jotain saaden kaupanpäälle hyvää oloa ja onnistumisen fiiliksiä.

Omista arjen haasteistani voisin tällä viikolla mainita poikani pahan siitepölyallergian, joka on valvottanut päivin ja öin koko perhettä :( Toivoisin niin, että voisin ottaa sen itselleni ja samalla ihmettelen mihin oma allergiani on kadonnut kun oireita ei ole itselleni ilmaantunut. Viime viikon repaleisuuden jälkeen dieetti on ollut taas ruodussa. Painonpudotusta ei tarvitse vielä odotella, mutta kyllä se sieltä taas tulee. Mieli on positiivinen. Huomenna otan niitä mittoja taas jos vaan kerkeän.

Kuva lainattu pinterest.com